Väliaikaista. Opiskelijan täytyy ottaa, mitä opiskelijalle annetaan. Mutta vannon, että jonain päivänä kun kassalleni tulee jälleen yksi hups/typerä vitsi/typerä -asiakas, otan kaiken mitä minulle ei anneta.-vapauden tehdä kamalia asioita.
"Hups, ihan unohdin punnita sen. Hehh. Ootas..(lähtee punnitsemaan.)"
"Ei sitä kuittia saa verotukseen kuitenkaan heheh."
Ensimmäisen käärisin punnituslaitteen kuitteihin ja jälkimmäisen laittaisin toistelemaan ennalta määräämättömäksi ajaksi ensimmäiselle hauskaa vitsiään.
Maksaako se pussi todellakin niin paljon, että naama tulee laittaa norsunemättimelle, kun kuulee hinnan? "Ei" ja "Kiitos." ovat sangen toimivia suomenkielen sanoja.
Miksi se lompakko,rahat ja visat sun muut saatanalliset kulutusyhteiskunnan kiroukset pitää kaivaa vasta siinä vaiheessa, kun 12-henkisen perheen viikon ostokset on vedetty koodinlukulaitteen läpi? Siinä välissä on suhteellisen hieno hetki kaivaa kuvettaan. Vai odottaako joku aina että voi kunpa tällä kertaa ne eivät maksaisikaan mitään, voi kunpa tuo kassa sanoisi "Olkaa hyvät, nehän olivatkin sitten ilmaisia!"
Ja kerta toisensa jälkeen se siniasuinen lehmä repii viimeisetkin sentit lompakostasi. Ei mitään ilmaiseksi koskaan.
]]>Olen melkein yksilö, mahtavaa.
]]>Sehän on sinänsä aika lailla yhdentekevää sillä en aio tehdä niin.
Sen verran voinen paljastaa, että minulla on täydellisen parantumattomia, limaisia ja PERKELEELLISIÄ patoutumia. Aivan kaikilta elämän osa-alueilta. Mitä joku ymmärtää sanalla patoutuma, se on ehkä hieman kyseenalaistettavaa. En minä kurista sattumanvaraisesti paikalle sattunutta kissaa kiihdyksissäni lusikan maahanputoamisesta. Eij jei en. Alan ehkä keskustella sattumanvaraisesti paikalle osuneen kissan kanssa siitä, että lusikat ovat häiritseviä, eikö totta, eikö sinustakin kissaseni? Nostan lusikan ja kävelen pois. Mutta jos ilmaisisin tunteitani taiteellisen ja teatreelisen väkivaltaisesti, repisin kissalta silmät päästä, sitten itseltäni ja hihittäisin lusikalle sen tappiota siitä, että kukaan ei enää näe sitä lattialla. Siispä se ei ole siellä. Ole koskaan ollutkaan.
"Sehän on sinänsä aika lailla yhdentekevää sillä en aio tehdä niin."
Kyllä ihminen on heikko.
Tämän blogin käyttötarkoitus on olla silminnähtävien tekojeni, tunteideni ja jokapäiväisten toimieni selostuspaikka. Ottaen huomioon, että minua kiinnostaa niitä tilittää. Henkistä kasvua yritän saavuttaa päiväkirjallani, joka on aikamoista itseni syväluotausta. Oma ihana itseni ja valoisa (köh köh) persoonani tuntui olevan kovasti ristiriidassa tunteellisen ihmiskasvu -lässytyksen suhteen, joten perustin sitten blogin. Ei sitä päiväkirjaan jaksa kaikkea laittaa.
Aika näyttää jääkö molemmat, jompikumpi tai kumpikaan elämään.